Eero Yli-Vakkuri
eero( a )storijapan.net
www.eero.storijapan.net

"Esitys ja esiintyminen"
Työpaja

Taiteilijan sana

Keskeistä työskentelyssäni on esitysteni suhde yleisöön ja suurin osa
performansseistani perustuukin vuorovaikutukseen yleisön kanssa. Uskon
myös, että esine toimii esityksenä, sillä se ehdottaa käyttäjälleen
valmistajan suunnittelemaa toimintaa; suunnittelijan arvot välittyvät
muotoilun myötä. Näiden prosessien tarkkailu on tärkeää, jotta
instituutioiden, hallintojen ja medioiden suosimat käytösmallit voidaan
nähdä kriittisesti.

Työskentelylläni pyrin laventamaan yleisöjen käsitystä asemastaan sekä
taide-esityksen että yhteiskunnan suhteen paljastamalla asemat
rakenteiksi, joita voidaan kehittään. Tulkintani mukaan esityksen tai
esineen vaikutusalueella olevat ihmiset muodostavat yhteisön, joka
tilanteen suodessa kykenee luomaan omavaraisesti sopimuksia ja
uudistamaan arvojaan. Näissä hetkissä ympäristöä tulkitaan uusilla
tavoilla. Tämä on arvokasta, sillä odottamattomat kohtaamiset
johdattelevat pois sisäisistä maailmoista kohti
toista.

Lopputyönäni olen koonnut ja vetänyt performanssitaidetyöpajan "Esitys
ja Esiintyminen". Se pyrkii yleisen performanssitietämyksen lisäksi
kehittämään tietoisuutta käytöksestä esiintymisenä.

Artist’s statement

A key factor in my artworks is the relationship whith the audience, and
most of my performances are based on audience collaboration. I belive
that also an object functions as a performance as it suggest its users
with behaviour imbeded in its design. The values of the designer are
transmittet by the form of the object. The observation of thease
processes is important, so that the bahaviorpatterns suggested by the
medias, institutions and regimes can be viewd critivally.

With my work I attempt to expance the audiences notion on their
possition, in regards of an art object or society, by unveiling their
social possitions as constructs which can be rebuilt and formatted. I
view the people in the domain of a performance as a temporary community.
Which, If allowed can and will develop pacts and agreemets by its self
and thus renewing its values. In these moments the life is being
interpited in new and unexpected ways. This is valuable bacause un
expected encounters lead out for the inner world thorwards the others.

As my diplomawork I have createdet and lead a performance workshop
entitled: "Performing and Performance". Alongside being and introduction
to performanceart it is an attempt to enlighten notions of behaviour as
performance.

Taiteilijan sana

Työskentelyssäni yhdistän voimakkaan intohimoni maalata ja anatomisen kiinnostukseni ihmiskehoa ja figuuria kohtaan. Minulle on tärkeää maalaamisen energia, keskittyminen, joka vie työskentelyä eteenpäin ja tuntuu fyysisenä voimana. Koen maalaamisen todellisena ja konkreettisena, jossa kiinnostavat vastakohtien sekoittaminen kuten keveys ja massa, raivo ja tyyneys, viiva ja pinta, abstraktismi ja realismi. Usein maalaamisen hetki hypnotisoi minut ja kaikki muu unohtuu, toisinaan taas turhautuminen epäonnistumisiin vie epätoivoon. Kaikki on kuitenkin minulle tärkeää ja annan jokaisen prosessin opettaa. Maalaaminen pelottaa mutta tekee onnelliseksi. Tiedän mitä teen ja silti jokainen maalaus on yllätys itsellenikin. Se on rehellistä ja rajatonta ja viettelee minut aina uudelleen haasteellisuudessaan.

Maalauksissani peilaan ympäröivää maailmaani ja kulttuurin ja sosiaalisten sääntöjen muokkaamaa ihmistä siinä. Tutkin valtavirtojen, yleisesti hyväksyttyjen ja kirjoittamattomien sääntöjen vaikutusta mieleen ja käsityksiin ihmisyydestä, naiseudesta ja miehuudesta ja näiden merkityksestä yhteiskunnassa. Samalla haen aitoa ihmistä, lapsenomaista puhtautta, rehellisyyttä, joka on hukkunut jonnekin koivujen ja timanttien välimaastoon. Minua kiinnostaa itsensä huijaaminen ja se kuinka äärimmilleen sen voi viedä matkalla täydellisyyteen. Turhamaisuus, epävarmuus, kaikki ihanat intohimot ja fetissit, kuinka paljon kestän, milloin tulee raja ja tuleeko se ja onko sillä edes mitään väliä?

Teoskuvaus
190 cm pituutta ja 87 kiloa lihaa
akryylimaalaussarja kankaalle

Naisruumis erotisoituna spektaakkelina on hallinnut 1800- luvulta lähtien visuaalista kulttuuria vaikkakin naisen keho nousi supernäkyvyyteen vasta porvarillisen kulttuurin nousun myötä. Samaan aikaan miehen, aiemmin paljastettu keho, työnnettiin syrjään. Teoksessani tutkin erotiikkaa kuvissa naisen näkökulmasta maalaustaiteen keinoin. Palautan miehen kehon paikalle, jolle se kuuluu tasavertaisesti naisen kanssa, katseen kohteeksi ja herkullisten mielikuvien herättäjäksi. Asetan maskuliinisen kehon objektiksi ulkonäön hallitsemaan maailmaan tuomalla esiin keinoja, joilla miehen eroottisuus, kenties jopa haavoittuvaisuus, asetetaan jalustalle ihailtavaksi. Olen kiusoitellut itseäni yliluonnollisella kauneudella ja luonut kuvastosta kevyen fetissin, joka ruokkii intohimoani maalausta kohtaan. Työskentelyhetken fyysinen energia ja maalaamisen rajattomuus sekoittuvat hetkelliseen mielipuolisuuteni kanssa teoksissa, joissa lemmellä maalatut, mallipoikien esimerkillisen pumpatut kehot ja Mr Finlandin itseluottamus esittäytyvät edukseen suitsutuksen keskellä. Loppujen lopuksi kohteeksi päätyy kuitenkin persoonaton hahmo, joka edustaakin vain harhaa, jossain jo valmiiksi ajateltua unelmaa.

About the art
190 centimeters of height and 87 kilograms of meat
acrylic paintings

The body of a woman as a spectacle of eroticism has been dominant in the visual culture since the 1800. But it has not always been like this. It was only after the raise of a bourgeois culture that the female body conquered the male body. In my work I study the visual element of eroticism from a female point of view. I return the male body to its place to share the title of an object with females and I give it the right to be the subject of delicious dreams. I bring out the male body in todays world which is controlled by appearance. I try to find pure ways to admire the erotic and sensible body of a man. I have been teasing myself with the supernatural idea of beauty which has become a slight fetish. With tenderness were made the models of trained bodies which are showing an illusion of self- confidence and perfection but which finally end up being only plastic creatures with no personality. Only hallucinations, only readymade dreams.

Inka Ylikotila

"Patologioita" / "Pathologies"
Maalauksia

Teoskuvaus

Tutkintotyöni koostuu sarjasta maalauksia, jossa käsittelen fyysisyyttä, lihallisuutta, kauneuden ja groteskin tasapainoa. Olen maalannut työni etsien flow- tilaa ja luonnostelemalla maalaukseni suoraan kankaalle. Etsin tunnetta jolloin minuus katoaa ja jäljelle jäävät rytmi ja liike. Fyysisyys on läsnä myös itse maalausprosessissa, töiden suuri koko vaatii liikettä. Maalatessani otan riskejä, järjestän kaaosta ja paniikkia. "On katsottava poispäin tietoisuuden kirkkaudesta, jotta löytäisi sellaista, mikä antaa elämälle kokemuksellista laatua ja arvoa. Sielu oleskelee syvyyksissä, pimeydessä, psyyken hämärillä alueilla, erityisesti patologiassa, hajoamisen kokemuksessa." –James Hillman

About the art

For the graduation exhibition I have produced a series of paintings. These paintings embody physicality, carnality, the harmony between beauty and grotesque. I have painted my works searching for the state of flow and sketching my works straight to the canvas. I explore the feeling when ego disappears and all that remains are rhythm and movement. Physicality is also present in the painting process, the big size of the paintings demands movement. I take risks when I paint, I organize kaos and panic. "You have to look away from the brightness of the consciousness to find something that gives life experimental quality and value. The soul stays in depths, in darkness, in the obscure territories of psyche, specially in pathologies, in the experiences of dissolution." – James Hillman

Jaakko Jäppinen
jaakko1( a )jaakko1.com
www.jaakko1.com

"Aika matka" / "Time Travel"
Maalauksia

Taiteilijan sana
Teossarja öljy- ja akryyliväreillä toteutettuja maalauksia

Minulle luonnollisin tapa ilmaista itseäni on maalaaminen, valokuvaaminen sekä näiden kahden yhteen sekoittaminen. Tyyliini kuuluu katutaiteessa näkyvä, harkitun sotkuisuuden ja täydellisyyden tarkkuuden kummallekin puolelle nojautuva tila. Tässä tilassa maalauksesta tulee monikerroksista. Lisäkerroksia maalaukseen saan myös sekoittamalla tekniikoita, jolloin esim. sijoitan tarroja tms. maalauksiin. Huumorin käyttö töissäni on minulle luonteva tapa saada katsoja mukaan töihini, sekä unohtamaan samalla taiteilijan ja katsojan välisen jännitteen.

Artist’s statement
I want to make something sustained, something that will last after I am gone.

I’m very purposeful with everything that I am doing.

Humor is the strongest weapon in my works, because I want to make people smile, and forget their usual thinking and lifestyle. The most important thing when I am working is working with good spirit and a healthy mind, and I only work with people that I feel being on the same wavelength with me. I want to be honest with my works, and show people what I think about different things.

They will see one point of view trough my eyes and I hope those works make people doubt about their views of different things in this world.

I like to use my family and friends in my works, because they are really important to me and have affected, what I am now. If I have to use somebody else, I rather use my imagination.

A natural way to impress myself is painting and photographing, and mixing those together in some way. Sculpture and art movies are strange to me, but I hope that I will find them during the next years.

Teoskuvaus
Teossarja Aika matka koostuu syksyn 2007 ja kevään 2008 aikana työstämästäni opinnäytetyön prosessoinnista.

Aloitin työskentelyn syyskuussa 2007. Tarkoitukseni oli etsiä maalauksiini yhtä teemaa. Ensimmäisen aiheen jälkeen opinnäytetyön teemat ovat vaihtuneet mielialojeni mukaan. Nyt olen maalannut yhteensä 18 teosta, viidellä eri teemalla. Tunneskaalani on hyppinyt tämän vuoden aikana ilosta ahdistukseen. Ailahteluun ovat vaikuttanut paineet opinnäytetyön tekemisessä, Tampere, irrallisuuden tunne sekä kriisi ihmissuhteessa. Voiko näitä asioita nähdä maalauksissani? Tarjoan näyttelyvieraalle aikamatkan pääni sisään.

About the art
The series Time Travel was created between the fall of 2007 and spring of 2008 as part of my work process towards my thesis.

I began working in September 2007. My intention was to study a theme through painting. After my first subject, the themes for my thesis began to shift with my state of mind. I have now painted a total of 18 works, from five different themes. The range of feelings, I have experienced over the past year, have jumped drastically from joy to anxiety. This fluctuation has affected the work towards my thesis, feeling isolated in Tampere as well as being in a relationship crises.
Is it possible to paint these kinds of things? I am inviting the observer to "time travel" into my headspace.

Jani Ikonen
janiikonen( a )luukku.com

"Revohka-näyttelykatalogi + löydetyt sivut"
Kirja + printit

Teoskuvaus
Revohka-NäyttelyKatalogi

Näyttelykatalogi on painotuote, 80-sivuinen kirja. Haasteenani on rakentaa siitä kokonaisvaltainen taideteos. Teos on luonteeltaan ambivalentti. Sen on palveltava näyttelyä ja tarjottava siitä riittävästi informaatioita ja samaan aikaan sen on asetuttava esille itsenäisenä ja mielenkiintoisena taideteoksena. Selkeänä vertailupintana teokselleni ovat yleiset käsitykset näyttelykatalogeista ja niihin liittyvät käsitykset taiteen "oikeaoppisesta" esittämisestä. Pääteemoinani työssäni ovat suhde, toisto, intuitio, ymmärtäminen (häiriö), fiktio (kerronta) ja kieli.

Kantavana ajatuksena katalogissa on toimia johdantona näyttelyn ja tekijöiden ääreen. Se ei ole dokumentaatio näyttelystä, vaan se toimii rinnakkaisena kokonaisuutena ja se tarjoaa paikan lisäinformaatiolle. Olennaista teokselleni on, että se on tietoinen esitysformaatistaan ja käyttää sitä moniulotteisesti hyödykseen. Haluan katalogilla nostaa näyttelyn omalle jalustalleen fyysisenä ja ainutlaatuisena kokemuksena. Tämä tapahtuu myöntämällä näyttelyn, teosten ja taiteilijoiden representaation mahdottumuus tai ainakin sen puutteellisuus. Nykyiset näyttelykäytännöt ja informaatiokanavat ovat tehneet mahdolliseksi tilanteen, jossa näyttelykatalogi voi toimia vapaanpana ideoiden esittelykenttänä. Näyttelyistä saatava tieto ei ole ainoastaan näyttelykatalogin varassa. Haluankin teoksellani esittää kysymyksen katalogien nykyisestä suhteesta näyttelyihin nähden. Mihin katalogia tarvitaan? Mikä on sen suhde näyttelyyn? Mistä tässä perinteessä on enää kysymys?

Merkittävimpänä taiteellisena ulottuvuutena omalta kannaltani pidän teoksen tekoprosessia. Kutsuisin lähestymistapaani lähes-yhteisölliseksi, sillä teen katalogia yhdessä näyttelyyn osallistuvien opiskelioiden kanssa. Olen kuin elokuvaohjaaja, jolla on oma visio kokonaisuudesta, mutta hän on silti riippuvainen muiden luovasta panoksesta. Elokuvaakaan ei usein kutsuta yhteisölliseksi teokseksi. Koordinoin ja toteutan koko katalogin itse. Pyrin tuomaan esiin taiteilijoiden ja heidän teostensa persoonallisen kielen.

About the art
Revohka-Exhibition catalogue

The catalogue is a printed matter, a 80 paged book. My challenge is to make it art. The work is going to be ambivalent because it has to support the exhibition and on the other hand it has to step up as an individual and interesting piece of art. A clear comparison with this work can be made with the general views concerning exhibition catalogues and the impressions connected with them of the orthodox ways of representing art in their context. Main concepts in my work are relations, repetition, intuition, understanding (interference), fiction (storytelling) and language.

The leading idea in the catalogue is that it works as a introduction to the exhibition and to the artists. It is not a documentation of the exhibition, it more like a parallel entity and it offers a place for additional information. Essential for the catalogue is that it is aware of its representation format and that it uses it well and interestingly. With the catalogue I want to emphasize the exhibition as a physical and extraordinary experience. This can be done by acknowledging the impossibility or the imperfection of the representation of the exhibition, the work presented there and the artists who are taking part to the show. Nowadays the information channels connected with exhibitions have made possible for the exhibition catalogue to be something else because the information is not only dependant on it. With the catalogue I want to ask the question what is to relationship between the exhibition and the catalogue. Where is the catalogue needed? What is this tradition about?

But I think the most important artistic aspect for me in this work with the catalogue is the process of making. In the process I am developing my skills to interact with other artists and I am dealing with a bigger concept of producing. Art in this work is more in the making than in the final result. I would call this project nearly-cooperative-art because I am making it in interaction with the other graduating students. I am like a movie director who has a vision of how this should be, but he is dependant on the creative contribution of his production team. In the end I am co-ordinating and making the catalogue by myself. In the work I try bring out the personal language of the artists and their work.

Johannes Vartola
johannes.vartola( a )gmail.com

"Jälkeläinen"
Videoinstallaatio
mDV, 3 projisointia, 2 monitoria

Taiteilijan sana

DV, 3 kpl n.1 x 2 m projisointia, yksi peili 1 x 2 m, purukumi, multa

Taide ei ole itselleni sidonnaista välineisiin, vaan ajatuksiin ja osoituksen kohteisiin teoksen takana. Käytän usein liikkuvaa kuvaa teoksissani sen fiktiivisyyden, että dokumentaarisuuden elementtien ristiriidan takia. Taide mahdollistaa asioiden rinnastamisen. Tehdessäni taidetta, joudun purkamaan myös omaa käyttäytymistäni ja sitoumuksiani uudelleen ja uudelleen. Oma elämäni tarvitsee aktivisminsa, jota koen taiteen mahdollistavan, tutkimalla tai vaikuttamalla.

Teostiedot
videoinstallaatio

Teos koostuu kolmesta projisoinnista ja kahdesta monitorista, joissa keskiössä on miesnäyttelijä. Henkilöllä on kolme eri roolia; alaston, kuningas ja kuningatar. Alaston silmäilee vastapäätä olevaa kuningasta. Kuningas istuu vallan keskiössä katsellen alastonta minäänsä, kuningattaren istuessa passiivisena kuninkaan vierellä. Miehellä ei ole kasvoja.

Installaatio on tilanne, jossa identiteetin kadotessa valtasuhteet henkilöiden välillä hajoavat ja vaatteet sekä kasvot menettävät merkityksensä. Ihminen on oman historiansa ja kuvansa kuluttaja.
Kasvottomalle ei anneta tarinaa eikä paikkaa.

About the art
videoinstallation

The work consists of three projections and two monitors with a male actor as the central character. The person has three roles; the nude, the king and the queen. The nude is gazing towards the king. The king stares his nude self image from his centrum of power with the queen sitting passively beside him. The man has no face.

The installation is a situation when the roles of power between the characters are broken. The human is a consumer of their own history and self image. The faceless won't be given any story or a place/site.

Julia Jaatinen
julia.jaatinen( a )gmail.com

"Showdown"
Videoinstallaatio

Teoskuvaus

Teos rakentuu pimeästä tilasta, sekä videoprojisoinnista.

Teoksen teemana on henkisen ja fyysisen kyvyttömyyden rajat, eroavaisuudet ja kysymys siitä, voiko toisen kyvyttömyyttä kokea, ja onko fyysinen kyvyttömyys eriarvoinen kuin henkinen.
Miten kyvyttömyyttä voi esittää?

Henkilö liikehtii tilassa olevalle kameralle, joka on kuin toinen esiintyjä, toinen objekti
Tunnelma on puolittainen, esiintymistilanne on kuin loppunut tai vaiheessa, tai esiintymistilannetta ei edes ole. Kamera voi edustaa myös porttia toiseen maailmaan, joka on kaukana omasta. Kameran, videon (lat. "minä näen") kautta ulkopuolisen henkilön elämään voi tulvia kauhukuvia joita tuskin omassa elämässään hyvinvointivaltiossa koskaan tulee kokemaan.
Teoksessani esitetään oma raajattomuus, oma kykenemättömyys objektille takaisin.

Teoksessa vuorottelee fyysinen ja henkinen kyvyttömyys. Ei ole selkeää millaista kyvyttömyyttä lattialla vaikeroiva henkilö esittää tai kokee. Henkilö kokee olevansa raajaton.

Käsittelen henkisen kykenemättömyyden muuntumista ja kokemista fyysisenä. Jokin epäselvä rasitus kuvataan fyysisenä toimintona.

Jyrki Kirjalainen
jyrki.kirjalainen( a )gmail.com
jyrkikirjalainen.net

"Nimetön" / "Untitled"
Valokuvia

Teoskuvaus

Olen perehtynyt usean vuoden ajan valokuvaukseen. Olen opetellut käyttämään kameraa, kuten alun perin on tarkoitettu. Olen pyrkinyt välittämään kuvalla informaatiota. Olen pyrkinyt toistamaan kuvaamani kohteen, näyttämään katsojalle mitä minä olen nähnyt kameran etsimestä. Eräänä päivänä painoin kameran laukaisinta vahingossa, väärässä paikassa, väärään aikaan. Tutkiskeltuani kuvaa jälkeenpäin, huomasin, että mitään väärää ei ollutkaan tapahtunut. Olin vain löytänyt uuden keinon käyttää kameraa.

Omistauduin neuvostoliittolaiselle Ljubitel-kameralleni. Siitä tuli minulle väline tutkia tuota maailmaa, jonka aiemmin olin sivuuttanut kuvatessani, ajatellessani että kuvan päätarkoitus on todellinen informaatio kuvauskohteesta. Olen kuvannut lähes puolen vuoden ajan tuttuja kohteita käyttämällä kameraani erilaisella tavalla kuin ennen. Kuvatessani olen seurannut tiettyjä itselleni asettamia sääntöjä, joita ovat olleet mm. kuvaaminen iltahämärässä ja saman aukon käyttäminen.

Hieman yli 200 kuvasta olen poiminut otoksen lopulliseksi kuvasarjaksi. Haluan keskittyä estetiikkaan. Haluan esittää kuvia, jotka elävät katselukokemuksen aikana ja antavat erilaisia, muuttuvia viitteitä siitä, mikä on ollut kuvauksen kohteena. Toivon, että kuvat tarjoavat elämyksen uudenlaiseen kuvanlukemiseen ja näyttävät, että valokuvan maailma on täysin erilainen kuin näkemämme maailma.

About the art

I have spent many years studying photography. I have learnt to use camera, as it has been meant to use. My goal has been to provide the correct information. I have concentrated in repeating the subject that I have seen though the viewfinder of my camera. One day I pressed the trigger of my camera in a wrong place at a wrong time. After studying the frame afterwards I noticed that nothing had gone wrong after all. I just had discovered a new way to use the camera.

I decided to commit my time to my Soviet Union made Ljubitel camera. For me it became an instrument to study my new way of photographing and to study the visually new world that I had created, a world that does not represent what is seen with eyes. For almost half a year I have spent photographing familiar objects using my camera in this new way. In the working process I have defined some rules for taking the pictures, such as photographing in nightfall and using the same aperture value.

From little over 200 shots I have selected a collection for my final series, in which one of the values lies in aesthetics. I also wan’t to present images that, while they are gazed upon, live and change, producing different interpretations of what might have been the original subject of the photo. I wish to challege the audience in a new kind of contemplation of an image and show in a way that the world of photographs is not the same that is seen by human eyes.

Kati Roover
art( a )katiroover.com
katiroover.com

"Ei kenenkään vika"
Maalauksia

Taiteilijan sana

Maalauksen olemus kiinnostaa minua. Se voi pysäyttää hetkellisesti. Silti tunnetasolla se pysyy liikkeessä, luo uusia mielikuvia ja tarinoita. Tutkin jatkuvasti maalatun kuvan rajoja. Maalaan, koska en löydä sanoja siihen mitä sisimpäni haluaa kertoa. Kerron tarinaa sekä aikaan että paikkaan ja välineeseen sidottuna, mutta pyrin myös kurkottamaan ajan ja paikan tuolle puolen.
Lähtökohtana maalauksiin käytän myyttejä, satuja ja outoja tunnelmia. Yhdistelen erilaisia maailmoja keskenään ja luon maalauksiini todelliselta tuntuvia unia, joista ei halua herätä ja jotka herättävät uteliaisuuden, siitä mitä seuraavaksi tapahtuu.

Artist's statement

I’m interested in a form of painting. It can stop momentary but in emotional level it keeps moving and creates new images and stories. I’m continually studying boundaries of painted picture. I paint because it’s impossible to find any words for what my inner self are trying to say.
I‘m telling the story tied both to the place and tool, but I also try to reach beyond them. I use myths, fairy tales and strange atmospheres as starting point to my paintings. I connect different worlds together and I create both dreams that feel true and a curiosity of what happens next.

Teoskuvaus

Jokainen lopputyönä esittämäni maalaus syntyy juurettomuuden ja ulkopuolisuuden kokemuksista.
Lähtökohtana toimii minussa säilynyt ja nyt purkaustien löytänyt tarina esi-isieni kokemuksista ja muistoistani, jotka ovat sekä kuvitteellisia, että totuuden täyttämiä. Ulkopuolisuuden kokeminen ja ikävän tunne, jolla ei ole päämäärää, on periytynyt sukupolvelta toiselle, pysähtyen vaativasti kohdalleni, jotta kertoisin ne asiat joista on liian pitkään vaiettu.

Maalauksia on yhteensä 11.

About the art

The subject of my degree work is being rootless and outsider. True experiences and fictional memories of my ancestors come to existence trough my paintings. The outside feeling has travelled trough my generations and has stopped in the front of me. It demands to tell the stories, which have been kept in silence too long.

My work consists of eleven.

Katja Bohm
katja.bohm( a )gmail.com

"THE MEANING OF LIFE (GOOGLE™ IMAGE SEARCH)"
Maalaus

Teoskuvaus
THE MEANING OF LIFE (GOOGLE IMAGE SEARCH)
2006-
Akryyli paperille/ Acrylic on paper
Koko vaihteleva/ Dimension variable

Teokseni on maalaus, joka pohjautuu Inter­netin Googleä-hakukoneen kuvahakemis­ton antamiin kuviin hakusanoilla "The Meaning of Life". Olen yhdistänyt löytyneitä kuvia toisiinsa muodostaen erilaisia mielikuvia aikamme kulttuurista ja yhteiskunnasta. Olen tehnyt kuvaa länsimaisesta maailmasta.

En etsi vastausta kysymykseen elämän tarkoituksesta, sillä kuvahausta ei tule vastausta siihen tai edes ihmisten todellisia ajatuksia siitä. Minua kiinnostaa se, millaisena nykymaailma näyttäytyy elämän peruskysymyksen äärellä ja millaisen kuvan voin siitä hahmottaa. Minua kiinnostaa myös se järjettömyys, joka on tämän ikivanhan kysymyksen ja Internetin hakukoneen yhdistämisessä kuten myös nopean Internet-haun ja hitaan maalausprosessin välillä. Mielenkiintoista on myös miten kaukana yksilön oma elämän tarkoituksen kokeminen on siitä miten hakukone kysymystä selvittää.

Maalaus näyttää länsimaisen ihmisen maailmasta filosofisia, traagisia, humoristisia ja ehkä rappiollisiakin puolia. Kyse on länsimaisesta maailmasta, koska olen hakenut kuvia Suomessa ja Skotlannissa englannin kielellä. Hakutulokset olisivat varmasti erilaiset, jos olisin ollut tietokoneen ääressä Kiinassa ja hakenut tuloksia kiinan kielellä.

Teos on prosessinomainen, eikä se välttämättä tule koskaan valmiiksi, vaikka se olisikin esillä näyttelyissä. Aion maalata teosta loppuelämäni ajan, jolloin teoksessa näkyy myös maailman muutos muutaman vuosikymmenen ajalla, sekä oman maalaustyöni kehityskaari.

Tällä hetkellä teos on noin 3 x 5 metrin kokoinen.

About the art
THE MEANING OF LIFE (GOOGLE IMAGE SEARCH)
2006-
Akryyli paperille/ Acrylic on paper
Koko vaihteleva/ Dimension variable

My final work is a painting that is based on pictures found from the Internet’s Googleä Image Search by the words "The Meaning of Life". I have connected these pictures to each other creating different kinds of visualizations of our present culture and society. In a way, I am making an image of the western world.

I am not searching for an answer to the question about the Meaning of Life. From the Image Search I would not even get an answer for it, or even people’s actual opinions of it. I am interested in how the present world appears in front of the basic issue of life and what kind of a picture I can piece together out of it. I am also interested in the absurdity that is in combining the ancient question with the modern Internet search, as well as combining the fast Internet with the slow painting process. What is also interesting is how an individual’s own experience of the meaning of life is far away from how the search engine tries to solve the question.

The painting shows philosophical, tragic, humoristic as well as decadent sides of the western people’s world. It is about the western world because I have searched the images in Finland and in Scotland and in English language. The results would probably have been quite different if I had been in front of a computer in China and had searched results in Chinese language.

The work is a process and it might never be finished even if it was exhibited. I will paint the work for the rest of my life, in which case you can see the changing of the world for a few decades time as well as my own development as a painter.

At this moment, the work’s dimensions are approximately 3 x 5 meters.

Marja Tikka
marja.tikka( a )gmail.com

Installaatio

Statement

Työskentelylläni tavoittelen jotain joka on kenties sanojen saavuttamattomissa. Teoksiini sisältyvien eksistentiaalisten kysymysten vuoksi työskentelyyni sisältyy uskonnollinen sävy. Teosprosessi vertautuu mielessäni rukoukseen tai meditaatioon. Etsin kykyä ymmärtää käsittämätöntä, nähdä näkymätöntä. Minulle on tärkeää etsiä merkityksiä ja lisäkysymyksiä, jotta kykenisin ymmärtämään elämää ympärilläni. Luonnon ja sen muotojen kautta koen pääseväni perimmäisen kysymyksen äärelle. Miksi olen täällä, mikä tarkoitus on kaikella tällä? Vaikka elämä on ihmeellistä, on se usein todella pelottavaa. Entä mitä sitten kun kaikki päättyy, onko se suuri Loppu? Merkitseekö se eletyn, koetun ja saavutetun jonninjoutavuutta?

Vaikka teemani saavatkin alkunsa sanoista tai luonnonilmiöistä, taustalta löytyy myös mietteitä ihmisenä olemisesta. Teoksiini liittyy aina naiseuteen liitettyjä aiheita, materiaaleja tai muotoja, jollaisiksi mielletään "pehmeät arvot", luonnonmateriaalit sekä orgaaniset muodot. Se että olen syntynyt naisen ruumiiseen, pakottaa minut arvioimaan naiseuteen liitettyjä määritelmiä, odotuksia ja pelkoja.

Teoskuvaus

Viehtymykseni kauhu- ja scifielokuvien aiheisiin sekä visuaaliseen kieleen näkyy teoksessani voimakkaasti. Kokonaisuus on kuin osa kieroutunutta mysteerinäytelmää syntymästä. Väri, seittimäinen muoto sekä selvimmin äänimaailma viittaavat tapoihin, joilla perinteisesti on kuvattu ihmiselle tai todellisuudelle vierasta elämää. Materiaalina käyttämäni musta villalanka vertautuu mielessäni noitanaisten pitkään mustaan tukkaan ja virkattuna verkkomaiseksi Gigerin alienin pesärihmastoihin. Pahuus, vaarallisuus ja julmuus kietoutuu usein kauneuteen ja kiehtovuuteen.

Teoksessani pohdiskelen naiseuden kautta vierauden ja pahuuden kohtaamista. Petomainen ja aktiivinen kietoutuvat yhteen naisen määritelmissä. Kauneus liittyneenä julmuuteen ja vaaran tunteeseen on yleisesti käytetty naisen stereotypia. Siihen liittyy myös naisen vertaamiseen villiin, (ylevään) luontoon.

Naiseuteen liittyy kiinteästi äitiys (ainakin sen mahdollisuus), johon sisältyy yksi suuri vierauden kohtaaminen; nainen kantaa sisällään jotakin ennen tuntematonta. Koskaan ei voi tietää, mitä maailmaan syntyy. Syntymä sitoo naisen ja uuden elämän toisiinsa. Siihen sisältyy pelottavaa peruuttamattomuutta, lopullisuutta ja valintoja. Aihe on herkullinen ja paljon käytetty kauhuelokuvissa: syntyvä uusi elämä sisältää pahuuden ja tuhon siemenen. Äiti on silloin kysymyksen edessä: miten suhtautua, miten toimia? Miten määritellä paha ja kenen moraalin mukaan?

Mikä ennen oli tae elämän luonnollisesta kiertokulusta, on nyt vierasta ja pelottavaa.

Outi Yli-Viikari
outiomena( a )hotmail.com

"Metsastaja-kerailija" / "Hunter-Gatherer"
Elokuvallinen taideteos

Teoskuvaus
Elokuvallinen taideteos; 16 mm filmi sekä dvpal video.

Elokuvan aiheena on ihmisen keho. Se on fiktiivinen tarina jossa
vien katsojan lähelle kehon yksityiskohtia, sen evoluutiojäänteisiin, ihon pintaan ja liikeratoihin. Rinnastan elokuvassa kaksi kuvamateriaalia. Yksityiskohdat kehosta ja sen evoluutiojäänteistä rinnastuvat kuvamateriaaliin asuintilassa suoritetusta minimi kotona pärjäämisen koreografiasta. Ääriliikkeiden poissaolo ja todellisen fyysisen kapasiteetin unohtuminen nousevat keskeisiksi huomioiksi. Onko länsimaisella ihmisellä mahdollisuus vielä 2000-luvulla synnyttää itsestään kehollinen ihminen?

About the art
Is it still possible for a modern human in the 2000 century to be reborn as a physical human?

The theme of the work is the human body. The work deals with the range of physicality of the human body when performing the everyday life routines. The work takes the viewer close to the bodys details. Close up images of the details are projected next to the choreography of the routines performed in a living space. The work reveals the narrow range of modern day physicality where the extreme movements using the full body capacity are forgotten.

Paula Lehtonen
paulale( a )luukku.com

"Painava sana / Heavy word"
Installaatio

Taiteilijan sana
"Hidastakaa ajattelu ja prosessit"
"Kykenemättömyyteni ymmärtää maailman abstrakteja rajoja ja rajoitteita pakottaa minut toimimaan"
"Moraali on ajattelun laiskuutta"

Työskentelyni palaa aina uudelleen julkiseen tilaan, missä teokset puuttuvat itsestään selvänä pidettyyn todellisuuteen. Teot saavat lopullisen muotonsa vuorovaikutuksessa katsojan kanssa. Maailma ei muutu, mutta sen kokemiseen saattaa löytyä uusia tapoja. En usko, että taiteessa on kysymys mystiikasta.

Artist’s statement
"More time for the Process"
"Unability to understand abstract limits, drives me to question everything"
"Morality is laziness of thinking"

I return continuously to the public space, where art intervenes and distracts the obvious reality. Art and actions get their final form in the mind of spectator. The world cannot be changed, but it is possible to find new paths to experience it. I don't believe that art is about spiritualism.

Teoskuvaus
Teos koostuu käytöstä poistetuista kotelovalomainos-kirjaimista, jotka on uudelleen järjestetty ja ohjelmoitu vilkkumaan muodostaen eri sanoja ja merkityksiä. Kaupunkiympäristö tarjoaa signaaleja ja ärsykkeitä kylttien, valojen ja mainosten muodossa, jotka kutsuvat, houkuttelevat, haastavat ja ohjaavat kadulla kulkijaa. Merkitykset saattavat jäädä huomaamatta, mutta piirtyvät silti alitajuntaan. "AA" "Auto" "ME OLEMME, ME EMME" "uuuh" -kaupungin valot sykkivät sanoja, sanaleikkejä ja äänteitä. Toisinaan vilkkuvat kirjaimet muuttuvat fyysisiksi objekteiksi ilman merkitystä ja sanaa, joihin ne on tavallisesti yhdistetty. Sanasta tulee kuva.

About the art
The piece consists of old lightsigns that have been re-organised and programmed to blink, in order to form different words and new meanings. The cityspace is filled with neon lights and signals, that lure, tempt and challenge the pedestrians. Meanings may be left unnoticed or they are drawn to the subconscious. Citylights are brought to a galleryspace, where they form new meanings. The Signs blink forming words, wordplays and sounds. "aaa" "aate" "WE ARE, WE AREN’T". In some cases the letters become physical objects, without the task that they have been normally attached to. The word becomes a picture.

Pia Sirén
siren.pia( a )gmail.com

"PIAN PARATIISI"
Installaatio

Artist’s statement
I work with many different materials and techniques: drawing, painting, photography, sculpture, performance and installation. Reoccurring themes in my work include self-portrait, identity, presence, and nature. My self-portraits are made looking into a mirror or camera lens, increasing the idea of presence. In my recent works I have been interested in exotic nature and vegetation. The jungle is to me an entirely strange place, the opposite of reality. By building new surroundings to my self-portraits, I stage myself elsewhere. I am simultaneously here and far away. My installations are three-dimensional collages, combining different materials and techniques. My world is under constant construction.

Teoskuvaus
Tutkintotyöni käsittelee läsnäoloa ja eksoottista luontoa. Pian Paratiisi on installaatio, tutkimustila, ja simulaatio taiteilijan kaukokaipuusta.

Olen etsinyt länsimaisesta kaupunkitilasta viittauksia trooppiseen luontoon. Olen dokumentoinut itseäni tutkimusmatkailijana mm. kasvitieteellisten puutarhojen palmusaleissa, kukkakauppojen näyteikkunoissa, ja hotellien uima-altaiden äärellä. Kaikkialla jossa eksoottisia kasveja on ryhmitetty luonnonmukaisuutta imitoivaksi tilaksi.

Olen kasvattanut oman viidakkoni eksoottisten hedelmien siemenistä. Voimakkaan valon alla kasvava värikäs keidas on keskeinen osa teostani.

Pian Paratiisi on kaikista näistä kasveista, kuvista ja tutkimusmateriaaleista koottu kollaasinomainen installaatio. Ajatuskarttaa muistuttavassa kokonaisuudessa yhdistyvät kaikki tutkimusmatkaani liittyvät löydökset.

Rakennelman alta paljastuu paratiisin keinotekoisuus; valokuvissa näkyvät palmujen alikasteluruukut ja botaanisten puutarhojen kattorakennelmat. Itse kasvatettu viidakko koostuu voimakkaan lampun armoilla elävistä ruukkukasveista.

About the art
Pia´s Paradise is an installation and investigation-space concerning the ideas of presence and exotic nature.

I have found references to tropical nature in my everyday urban environment. Documenting myself as an explorer in botanical gardens, behind flower shop windows, and other places where plants have been arranged to imitate exotic nature, I have staged myself elsewhere.

I have grown my own jungle from the seeds of exotic fruits bought from the supermarket. Growing under a bright light, this oasis is the main attraction of my installation.

Pia´s Paradise is a collage-like installation of all these plants, photos and research-materials. Like a mind map, it combines all the elements of my jungle exploration.

The artificiality of paradise is revealed underneath its construction; the palm trees in the botanical gardens are labelled with name-tags and the self grown jungle consists of potted plants depending on electricity.

Pii Anttila
pii.anttila( a )gmail.com

"PiiMii"
Roskalehti

Taiteilijan sana
Olen kiinnostunut asioista, jotka koen huvittavina ympäristössäni, mutta samaan aikaan hälyttävinä merkkeinä välinpitämättömyydestä. Kasvava pinnallinen kulutus, kuten uudet trendit, turhat julkkikset ja roskalehdet, voi antaa kuvan, mistä välitetään ja kiinnostutaan. Ihmisten käyttäytyminen välinpitämättömästi on hälyttävä esimerkki siihen, miten monilla asioilla on vain hetkellinen vaikutus. Teoksissani käytän yleensä stereotypioita hyväkseni, koska silloin huomaa, kuinka persoonallisuus katoaa ja tilalle on tullut vain jonkin objekti, josta on kadonnut kaikki henkilökohtaisuus. Leikittelen raja-alueilla sekä faktalla ja fiktiolla teoksissani. Mikä on totta? Mihin voi uskoa ja mikä taas on valetta?

Artist's statement
I am interested of situations in my environment that I feel are amusing, but at the same time are alarming signs on disregardness. Growing superficial consume, for example new trends, celebrities, trashy magazines, can give an image, what people are caring about and what they are interested of. Indifference of people is alarming example, how many things have only an transient impact.
On my art works, I like using stereotypes, because then you realize better, how personality disappear and it will change to become only object, where nothing is private anymore. I play with boundaries, fact and fiction in my art works. What is real? What you can believe? What is a lie?

Teoskuvaus
PiiMii – roskalehti
2008
A4
20 – sivua, 500kpl

Teos koostuu lehtikojusta, joka on täynnä PiiMii – lehteä. PiiMii -lehti on roskalehti, jonka olen itse taittanut. Kojussa on lehdet esillä telineissä ja lööpit ympärillä. Lehdet ovat kojussa luettavissa, tilattavissa ja os¬tettavissa. Lehden mallin olen ottanut Irlannista ostamistani tositarina-roskalehdistä, joissa ”oikeat” ihmiset täyttävät lehden sivut alusta loppuun saakka omilla tarinoillaan.

Lehti on täynnä omia valokuviani, eli olen jokaisessa kuvassa, joka lehdessä on. Tarinat ovat lehdistä otettuja valmiita tarinoita, joita olen liioitellut ja muokannut omaan elämääni sopiviksi. Lehti on sekoitus faktaa ja fiktiota.

Korostan omassa lehdessäni sitä, miten järkyttävillä tarinoilla mässäillään ja kuinka ne laitetaan kaiken ajantappoviihteen sekaan, aivan kuin se olisi täysin normaalia. Itseni käytöllä kuvissa tutkin, mikä on faktan ja fiktion raja. Jos painettu sana on totta, onko silloin kuvakin sen vieressä? Jos väitän lehden olevan täyttä totta, mutta valehtelen kaiken, huomaako lukija? Välittääkö hän edes, koska lehtihän on hömppälehti?

Lisäksi korostan lehdessäni nykyajan hyvinvointivaltioiden toistuvia ongelmia, joihin ei näy loppua. Kuvani on jokaisessa sivussa, mutta olen eri rooleissa. Teen itsestäni hyvinvointivaltion epäonnekkaimman ihmisen, joka on käynyt läpi kaiken mahdollisen tai joka voisi käydä kaiken sen läpi elämänsä aikana.

About the art
PiiMii – trashy magazine
2008
A4
20 pages / 500 pieces

The artwork consists of a news agent, which is full of PiiMii – magazines. PiiMii is a trashy magazine, which lay out I have done myself. The magazine is in stands around the news agent for people to read, order and to buy. The form of the magazine I have taken from trashy magazines that I found in Ireland, which only include real stories of “real” people.

In my magazine, I am in every photo that is in the pages. The stories are taken from those real magazines, but I have exaggerated them and modifed them to fit in to my life story. The magazine is mix of fact and fiction.
I highlight the fact of, how people consume these horrifying stories as if they were a pastime entertainment like that is completely normal. I want to research the line of fact and fiction. If printed word is the truth, is the picture next to it also? If I claim that the magazine is real, but I lie about everything, does the reader notice it? Does she/he even care, because it is an amusement magazine?

In addition to this I highlight all our never ending problems in our welfare countrys. I am in every page, but I have different roles. I am making myself look like the unluckiest person in our society, who has gone trought all bad things or who could go all that throught in one lifetime.

Pinja Sormunen
pinja.sormunen( a )taik.fi

"Lydian elämä"
Installaatio

Taiteilijan sana
Minua kiinnostavat todellisuuden rakenteet. Todellisuus on aina yksi versio todesta monien mahdollisuuksien joukossa.

Yksilön todellisuuskäsitys sisältää perustavat käsitykset todellisuuden luonteesta sekä tiedosta. Todellisuuskäsitys on yksilön käsitys siitä, millaisessa ympäristössä hän elää ja mitä siinä on mahdollista tehdä. Todellisuuskäsityksellä on näinollen vahva yhteys valtaan, joka vaikuttaa todellisuuskäsitysten takaa diskursseissa, semantiikassa ja tietovallassa.

Todellisuuden ymmärtäminen keinotekoiseksi rakenteeksi avaa mahdollisuuden vaihtoehtoisten todellisuuksien etsimiselle ja ehdottamiselle. Taide on yksi alue, jossa todellisuutta ja sen luonnetta on mahdollista tutkia ja kyseenalaistaa sekä esittää eletylle todellisuudelle vaihtoehtoja.

Minua kiinnostavat erityisesti sukupuolikäsitykset, niiden tuottaminen ja vaikutukset. Viimeaikaisissa töissäni olen käsitellyt mm. sukupuolten esittämisen konventioita ja vastarinnan mahdollisuuksia. Käytän töissäni usein valokuvaa sen realistisen tyylin takia.

Artist’s statement
I am interested in the structures of reality. Reality is always one version of the truth amongst many possibilities.

A person’s idea of reality consist of basic ideas of the nature of reality and knowledge. A person’s idea of reality is the idea of in what kind of a surrounding he/she lives in and what he/she is able to do in it. The idea of reality has therefore a strong connection to power hidden behind the ideas of reality in discourses and semantiikka.

Understanding reality as an artificial construction opens the possibility of searching for and suggesting alternative realities. Art is one area in which it is possible to analyze and to throw doubt on the common reality and to try and find options for another realities.

I am particularly interested in the constructions of gender. In my recent works I have dealt with such issues as the conventions of representing sexes and the possibilities of resistance. My works are often based on photography due to it’s realistic style.

Teoskuvaus
LYDIAN ELÄMÄ
Installaatio n. 8m X 3m
Mustesuihkutuloste alumiinilla 7kpl, n.10cm X 15cm —100cm X 100cm,
7kpl näytemaljoja, halkaisija 15cm, näytteitä
7 arkkia tekstiä liimattuna seinään

Lydian elämä on valokuvista, näytteistä näytemaljoissa ja tekstistä koostuva installaatio. Installaatio on muotokuva kuvitteellisesta henkilöstä, Lydiasta. Muotokuva esittää Lydiaa kuvaamatta perinteisen muotokuvan tapaan itse ruumiillista henkilöä.

Installaatio rakentuu kolmesta rivistä. Ylimpänä rivinä kulkee sarja valokuvia Lydian elämästä, esineistä ja ympäristöistä. Kunkin valokuvan alla on näytemalja, jossa on jokin näyte valokuvassa nähdyistä objekteista. Näytemaljojen objektit ovat sekä esineistöä että orgaanisia aineita, esim. turistirihkamaa tai keittoa. Valokuvien ja näytemaljojen alla kulkee teksti. Teoksen teksti rakentaa viitekehyksekseksi Lydian lähestymiselle toisen henkilön muistot ja näkemykset Lydiasta.

Kuvat, näytteet maljoissa ja teksti kertovat samaa tarinaa eri tavoin. Tekstissä kerrotut muistot kiinnittyvät valokuviin ja näytteisiin. Jotkut näytteistä muuttavat ajan edetessä muotoaan, todellisuus muistojen takana häviää ja muuttuu joksikin muuksi. Todellisuus Lydiasta on olemassa enää vain muistoina, näkemyksinä vailla todellista vastinetta.

Jos Lydia on olemassa muistona näiden merkkien kautta, millainen on luonteeltaan se todellisuus, jossa Lydia on olemassa ymmärrettävänä subjektina? Teos pyrkii kiinnittämään huomiota siihen, kuinka hahmo muuttuu joksikin toteuttamalla tiettyjä toimintatapoja -Lydiasta piirtyy kuva naisellisena naisena hänen tullessa merkityksi naisten vaattein, vaimo hänen kantaessaan sormusta jne. Nämä kaikki eleet, naista toteuttavat proseduurit, ovat olemassa teoksen kuvina ja kulttuurisina sopimuksina ennen ruumiillisen hahmon astumista täyttämään paikkaansa niissä, ja myös sen jälkeen kun keho jättää paikkansa niissä. Mikä tahansa keho maailman kuuden miljardin kehon joukosta voisi olla Lydia, astua täyttämään Lydian ruumiillinen paikka rakennetun roolin sisällä.

About the art
LYDIA´S LIFE
Installation ca 8 m X 3m
Seven ink-jet prints on aluminium. ca 10cm X 15cm —100cm X100cm,
7 glass bowls 15 cm in a diameter, samples
Text on seven sheets glued on the wall

Lydia´s life is an installation consisting photographs, samples in little glass bowls and text. The installation is a portrait of a fictional character called Lydia. The portrait presents Lydia without showing the physical character herself.
The installation consists of three horisontal rows. The upper row is a series of photographs of Lydia´s objects and surroundings. Below each photograph there is a small glass bowl in which a sample of the picture above is presented. The samples vary from unorganic objects such as tourist mementos to organic materials such as tomato soup.
Below the photographs and the glass bowls runs a text. Via the text it is made clear that the person of Lydia is presented in the installation based on the memories of another person.

The photographs, the samples in bowls and the text all tell the same story in different ways. The memories told in the text connect with the photographs and the samples. Some of the samples change their shape in time and so the reality on which the memories are based on, disappears and alters to something else. Reality and the truth about Lydia exist only in memories, in visions without an equivalent in reality.

If Lydia exist in memories through these signs, what is like the reality in which Lydia can exists as an understandable subject? The work aim to examine the ways in which a character becomes something by obeying certain procedures -Lydia is understood as a feminine woman when she is markes with feminine clothes, a wife as she wears a ring etc. All these procedures exist in the memories presented in the work and in cultural contracts before any bodily person takes one´s place in them and also after the person leaves one´s place in them. Anybody could become Lydia, take Lydia´s bodily place in the constructed role.

Riikka Kuoppala
riikka.kuoppala( a )kuva.fi

"Vieras ruumiissani" / "Visitor in My Body"
Kokeellinen lyhytelokuva

Taiteilijan sana
Etsin tarinoita. Tarinat muotoilevat meitä. Niiden avulla kerromme itsellemme ja muille, keitä olemme. Identiteetti on monitasoinen, kerrostunut tarina. Sen epätäydellisyys ja aukot ovat mielestäni kiinnostavampia kuin eheän kokonaisuuden etsiminen.

Kun tarinaan tulee liian suuri aukko, identiteetti ajautuu kriisiin. Kertomus on kerrottava uudelleen. Tutkin teoksissani tällaisia muutoskohtia ihmisen elämässä. Yhteiskunnan ja kulttuurin asettamat normit vaikuttavat voimakkaasti siihen, millainen ihmisen käsitys itsestään on. Pohdin usein seuraavia kysymyksiä: miten voin esittää itseni/itseäni? Millainen minun on sallittua olla? Mikä osuus identiteetissä on eri rooleilla?

Käytän teoksissani liikkuvaa kuvaa ja valokuvaa. Niiden avulla tarinankerronata on luontevaa, koska niillä on aina jokin suhde maailmaan. Myös paikkasidonnaisuus on tärkeä osa työskentelyäni. Teokseni muotoutuvat aina esityspaikan ja -kontekstin mukaan. Olen kiinnostunut tutkimaan taiteen esittämisen mahdollisuuksia paitsi gallerioissa ja museoissa, myös esimerkiksi elokuvateatteissa, ostoskeskuksissa, kodeissa, kadulla ja virtuaalimaailmassa.

Artist’s statement
I look for narratives. Narratives give us shape. They help us tell who we are, to ourselves and others. Identity is a multi-leveled, layered narrative. Finding out how it is incomplete and filled with gaps is more interesting to me than searching for a whole truth.

I often found myself looking for answers to these questions: how can one present and represent oneself? What is one allowed to be like? What part do different roles play in constructing an identity? My recent works have dealt with topics such as gender, family and sickness, and how these relate to the society and our social status.

In my work I mostly use photography and moving image because of their direct relationship with the world. That relationship makes them suitable media for creating narratives. I am also very interested in creating site-specific work.

Teoskuvaus
Vieras ruumiissani
2007
Kesto: n. 10 min
Kuvausformaatti: 16 mm filmi
Esityskopio: DVD / Digital Betacam / BetaSP
Käsikirjoitus ja ohjaus: Riikka Kuoppala
Rooleissa: Elisa Salo, Ilona Karppelin
Kuvaus: Jan-Niclas Jansson
Leikkaus: Andrea Zapata-Girau, Riikka Kuoppala, Heidi Mäkinen
Äänisuunnittelu: Jarno Muhonen
Tuotanto: TAMK, Taide ja viestintä
Tuotantotuki: Suomen Kulttuurirahasto ja TAMK

Vieras ruumiissani on narratiivinen, fiktiivinen lyhytelokuva. Elokuvan aihe on sairastuminen ja sairauteen suhtautuminen. Se käsittelee identiteettikriisiä ja tutkii erilaisten roolien vaikutusta identiteettiin.
Tapahtumat sijoittuvat vanhan kerrostalon ullakkotiloihin ja katolle. Elokuvan henkilöt, pieni tyttö ja aikuinen nainen, viettävät aikaa vintillä. Nainen voisi ikänsä puolesta olla tytön äiti, mutta heidän yhdessäolonsa muistuttaa enemmän tapaa, jolla sisarukset tai ystävykset suhtautuvat toisiinsa. Tyttö ja nainen keskustelevat sairastumisesta. Muistot ovat molemmille yhteisiä. Tyttö kertoo, mitä on tapahtunut, ja nainen pohtii tapahtumien merkitystä. Sairaus on saanut heidät muuttamaan käsitystään itsestään.

Tarinan edetessä leikin ja todellisuuden rajat hämärtyvät. Samoin käy henkilöiden identiteettien rajoille. Teos tarkastelee tarinankerrontaa identiteetin rakentajana. Mitä tapahtuu, kun kertomus itsestä ei olekaan ehjä, kun ihminen ajautuu identiteettikriisiin? Saako sen paikattua, vai onko kerrottava uusi tarina?

About the art
Visitor in My Body
2007
Duration: approx. 10 min
Original format: 16 mm
Screening print: DVD / Digital Betacam / BetaSP
Director and Writer: Riikka Kuoppala
Cast: Elisa Salo, Ilona Karppelin
Cinematographer: Jan-Niclas Jansson
Editor: Andrea Zapata-Girau, Riikka Kuoppala, Heidi Mäkinen
Sound Designer: Jarno Muhonen
Producer: TAMK, School of Art and Media
Financial support by: Finnish Cultural Foundation and TAMK

Visitor in My Body is an experimental short film. It is about getting sick and the identity crisis getting seriously ill may cause. It also deals with different roles that are a part of a person’s identity.
The events are situated in the attic of an old house. A little girl and a grown-up woman spend time in the attic. The woman could be the girl’s mother but they interact more like friends or siblings do. The protagonists discuss the sickness they have both experienced.

As the story unfolds it becomes unclear what is real and what is just part of a game, and whose memories are they actually talking about. The film discusses narration as a constructor of identities. What happens, if the story of self becomes broken? Is it possible to fix it, or do you have to tell another story?

Saara Maria Piispa
saara.maria( a )hirvikatu10.net
www.saaramaria.com

"Maisemankatsomus"
Maalauksia

Taiteilijan sana
Teosteni aiheina on useimmiten maisema, välimatka ja etäisyys. Olen kiinnostunut hankalasti kuvailtavista asioista ja tarinankerronnan haastavuudesta sekä paikallaanoloista ja meno-paluista. Lisäksi minua kiehtoo tavat joilla kuvien avulla tuotetaan mielikuvia, käsityksiä ja ideologioita. Valtaosa teoksistani on maalauksia, mutta toisinaan myös piirrän, väritän, leikkaan, valitsen ja rakennan.

Artist’s statement
The subject of my works is mostly landscape and distance. I am interested in things that are difficult to describe and in the challenge of storytelling. I am fascinated by the conventions of how illusions, ideologies and impressions are produced by images. The most of my works are paintings, but I also draw, cut, stick, pick and build.

Teoskuvaus
Teokseni koostuu sarjasta maalauksia, joiden aiheena on maisema. Olen tutkinut maiseman arkkityyppiä, näkymää, josta löytyy tiettyjä ihmisen muokkaamaan maisemaan kuuluvia peruselementtejä (mm. taivas, maaperä, pöpeliköt, pinnanmuodostumat ja infrastruktuuri). Jokaisessa maalauksessani olen kuvannut on ihmisen vaikutusta maisemaan ja ympäristöön, mutta ihmisiä tai toimintaa kuvissa ei ole. Vihjaukset ovat hienovaraisia, lähes huomaamattomia, samaan tapaan kuin me saatamme katsoa maisemaa näkemättä sen yksityiskohtia.

Maalausteni visuaalisen havaintomateriaalin innoittajana ja lähtökohtana ovat junamatkat ja maisemat, joita ohitamme kaikkialla missä kuljemme. Tässä kehyksessä rajaus on aina vakio, maisemasta katoaa syvyys ja perspektiivi siten, että katsoja voisi lähestyä ruudun takana aukeavaa näköalaa. Junan liike pituussunnassa tekee sivusuunnassa nähdystä maisemasta tavoittamattoman. Maisema on litteä ja mittasuhteeton, maisema on läpikulkua varten ikkunan ruudulle projisoitu mykkäfilmi.

Maisema on myös kuva yhteiskunnasta, liikkumista ja kuljetuksia varten asfalteilla ja pelloilla peitellystä kaupunkienvälisestä todellisuudesta, teollisen yhteiskunnan kulttuurimaisemasta.

Maalaukseni poikkeavat romanttisista kansallismaisemista tai luontoesitteiden opaskuvista, mutta toisaalta minua kiinnostaa myös niiden kaltaiset maiseman esittämistavat ja maisemakuvien avulla mielikuvien ja ideologioiden tuottaminen. Minun maisemamaalauksissani vuorenrinteitä pitkin kulkevat hiihtohissien vaijerit, auringonlaskut himmenevät savusumuun ja vaaran laelta aukeaa avohakkuiden täplittämä metsänhoitomaisema.

Siinä missä teokseni ovat kuvia maisemasta, ovat ne myös maalauksia. Maalausprosessi on kulkenut tiettyjen vaiheiden kautta kohti valmista teossarjaa, ja tämän prosessin haluan myös tuoda esiin ripustuksessa.

About the art
My work consists of series of landscape paintings. I have studied an archetype of a landscape where people’s operations and actions can be seen. In each painting I am showing human impact on the environment and the landscape, but in a way in which neither people nor their actions are visible. Allusions can be subtle, almost invisible, as we can be unresponsive to the landscapes surrounding us.

The inspiration and the source for my visual observations have been journeys by train and the landscapes that surround me. Window-framed compositions are always the same: landscape loses its perspective and dimensional effect in the sense that the person looking at the landscape is actually able to approach the view. The landscapes are flat and out of proportion, a silent film projected on a window screen, for us only to see as we pass by.

Landscapes are also pictures of society, where the land between cities is covered by and asphalt so that people and products can be efficiently transported and circulated through the cultural landscapes of industrialised society.

I am interested in the ways impressions and ideologies are produced in national romantic landscape paintings, or pictures of nature in tourist brochures, even though the subjects of my paintings differ from both. In my landscape paintings the cables of ski lifts run through hillsides, sunsets fade into city smog and modern forestry landscapes are spotted with clear-cut areas.

As my paintings are pictures of landscapes, they are also paintings of the process of development aspiring to a complete series. I want to make this process visible in the installation and selection of the paintings.

Tero Karvinen
tero.karvinen( a )ajanpyora.org
ajanpyora.org/planeaario

"Plane'aario"
Installaatio

Taiteilijan sana
Jopa itse taide on toissijaista

Lähiaikoina olen tullut voimakkaasti siihen tulokseen, että teosteni tekniikka ja toteutustapa ovat toissijaisia. Ei ole kovinkaan suurta merkitystä sillä onko kyseessä valokuva, maalaus, digitaalinen työ, installaatio tai performanssi. Ne ovat vain työkaluja, ja jopa itse taide on toissijaista. Sen kaiken takana on voimakas tarve pysäyttää, saada katsoja hetkeksi paikalleen ja keskittymään olennaiseen:

...olemaan läsnä hetkessä.

sillä hetki on kaikki mitä meillä on.

Artist’s statement
Even the art itself is secondary

Lately, I've strongly come to the conclusion that the technique and media in which I do my art are secondary. It doesn't matter much if the piece of art is a photograph, a painting, a digital composition, an installation, a dj-set, a performance or whatever. All of them are merely tools, and even the art itself is secondary. Behind it all lies a strong need to stop, to get the viewer to stand still for a while and focus on what's essential:

...being on top of the moment.

after all, the moment is all you have.

Teoskuvaus
Plane'aario
3 iltaa toisen väristä hiljaisuutta
konserttisarja ambient-musiikille ja taiteelle
6., 7. ja 8. toukokuuta Särkänniemen planetaariossa

Plane'aario on sarja uniikkeja elämyksiä uniikissa ympäristössä. Toukokuun alussa Särkänniemen planetaario muuttuu tilaksi jossa ambient-musiikki, valo, videotaide ja installaatiot antavat uusia näkökulmia konserttikokemukseen. Kaikkia aisteja kosketava elämys avaa katsojalle mahdollisuuden matkata sisä-ja ulkoavaruuden mittaamattomissa syövereissä.

About the art
Plane'arium
3 nights of silence of a different colour
a concert series for ambient music and art
may 6,7,8 2008 Sarkanniemi Planetarium

Plane'arium is a series of unique experiences in a unique setting. The Särkänniemi Planetarium will in the beginning of May turn into a space where ambient music, light, video art, installations and the Planetarium as an environment give new meaning to concert experience – a trip designed for all the senses will open for the listener a chance to travel the wide open vistas of both inner and outer space.

installation made with tie-dyed lycra

Some production sketches along
with photos of the entrance hall of the
planetarium

Vilja Turtiainen
vilja.turtiainen( a )gmail.com

"Unohtamisen mahdollisuus" / "The Possibility of Forgetting"
Valokuva- ja videoinstallaatio

Taiteilijan sana
Teoksissani tutkin usein muutosprosesseja ja välitiloja sekä kuvaan näennäisen arkipäiväisiä hetkiä, jotka näen merkityksellisinä. Nukkumisen ja valveillaolon välinen rajapinta sekä kiintymisen ja irtautumisen välinen aaltoliike ovat tällaisia teoksissani kuvaamiani muutoksille alttiita välitiloja.

Ihmisen identiteetti suhteessa paikkaan askarruttaa mieltäni. Miten käy johonkin paikkaan liittyville muistoille, kun fyysinen paikka katoaa eli esimerkiksi rakennus puretaan? Unohtaako silloin helpommin? Entä miten paikasta toiseen muuttaminen vaikuttaa muistamiseen?

Artist's statement
In my works I often explore transformation processes, banal-seeming moments that I see as meaningful and states of being in between. The borderline between being awake and falling asleep and the movement between getting attached and letting go are some of these in-between-states prone to changes.

Identity in relation to places puzzles my mind and especially the question of what happens to memories associated to some place if that material place vanishes? Does a person then forget more easily? And what kind of effect does the change of surroundings have on what you remember?

Teoskuvaus
Unohtamisen mahdollisuus

Pieneen huoneeseen koottu valokuva- ja videoinstallaatio, joka käsittelee paikasta toiseen muuttamista sekä muistojen paikkasidonnaisuutta.

Installointihuone on viitteellisesti kodinomainen: digitaaliset valokuvat ovat kehyksissä kahdella sivuseinällä ja keskimmäisellä seinällä on televisio, josta teräväpiirtokameralla kuvattua videota esitetään luuppina.

Videoteoksessa nuori nainen kulkee edestakaisin tyhjässä huoneessa muuttolaatikoiden keskellä ja pakkaa valokuva-albumeita laatikkoon. Yht’äkkiä hän pysähtyy yhden albumin kohdalla ja alkaa selailla sitä…

Valokuvissa esiintyvät purettavina olevat sekä hylätyt talot. Videon ja valokuvien on tarkoitus toimia vuorovaikutuksessa siten, että ne muodostavat yhtenäisen, joskin monitulkintaisen kokonaisuuden.

About the art
The Possibility of Forgetting

An installation about moving house from one place to another and about the way memories can be site-specific. The installation consists of digital photographs and a video piece, and is put together in a small room.

The installation room is home-like, but only as a reference: The photographs are in frames on two of the walls and on the middle wall there is a television from which the video, shot with a high definition video camera, is shown as a loop.

In the video work a young woman walks in an otherwise almost empty room, surrounded only by mover boxes. She is packing photo albums in one of the boxes, when suddenly she stops with one of the albums, sits down and starts to leaf it through…

The houses in the photographs are either abandoned or in the middle of the process of being demolished. The video is supposed to communicate with the photographs so that they form a unified, although multi-layered whole.